Tapahtumaketju juontaa juurensa kadonneeseen testamenttiin. 1930-luvulla syntynyt vainaja oli luovuttanut testamenttinsa ainoan kopion avopuolisolleen, jonka pojalle hän ilmoitti jättävänsä koko omaisuutensa. Dokumentti paljastui perijälle kopioksi vasta perunkirjoituksessa. Perijä oli kertomansa mukaan tiennyt oikeudestaan perintöön ja kiittänyt äitinsä puolisoa, mutta keskustelu aihepiiristä oli jäänyt kaksikon viimeiseksi.
Käräjäoikeuden tuomion mukaan perijä vieraili myöhemmin vainajan asunnolla ja kävi huolellisesti läpi kolme salkullista asiapapereita löytämättä alkuperäisestä dokumentista jälkeäkään.
Joissakin oikeustapauksissa testamentin häviämisen katsotaan osoittavan, että vainaja on halunnut peruuttaa testamenttinsa ja tapaa pidetään lainvoimaisena. Olettama voidaan kuitenkin kumota, jos viimeisessä testamentissa määrätty perijä pystyy osoittamaan vainajan tahdon pysyneen muuttumattomana.
– Tämä oli vainajan viimeinen tahto, joten ei lopputulokseen voi olla muuta kuin tyytyväinen. Oikeudenhan pitäisi pysyä totuudessa ja totuuden pitäisi voittaa. Nyt kävi onneksi niin, forssalaismies sanoi.
Minkä takia pankin tallelokero ei ole turvallinen paikka säilyttää testamenttia
Testamenttia ei löytynyt: tädin tuore aviomies sai satojen tuhansien omaisuuden – kummipoika ja kissatalo jäivät nuolemaan näppejään
Eläinsuojeluyhdistys ja kummipoika jäivät kaksi vuotta sitten nuolemaan näppejään tavoitellessaan satojen tuhansien eurojen perintöä.
Kummitäti oli tehnyt testamentin yhdistyksen ja kummipoikansa hyväksi, mutta testamenttia ei löytynyt. Arvokas omaisuus, johon kuului muun muassa siskon kanssa yhdessä omistama asunto-osake Helsingissä ja omakotitalo Vääksyssä, meni tädin tuoreelle aviomiehelle.
Kummipoika ja eläinsuojeluyhdistys tavoittelivat omaisuutta ensin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa ja sitten Itä-Suomen hovioikeudessa nostamillaan kanteilla. Kanteet eivät kuitenkaan menestyneet.
Keskiviikkona käräjäoikeus hylkäsi syyteen törkeästä petoksesta, jolla yhdistys ja kummipoika hakivat 200 000 euron korvauksia omaisuuden perineeltä aviomieheltä. Käräjäoikeuden mukaan näyttö ei ollut riittävä.
Täti syntyi 1937. Hän oli ollut avioliitossa, joka kesti lyhyen aikaa ja päättyi eroon. Liitosta ei ollut rintaperillisiä.
Tädin läheiset olivat tietoisia testamentista. Sillä oli tarkoitus lahjoittaa omaisuutta Lahdessa asuvalle noin 60-vuotiaalle sisarenpojalle, joka oli hänen kummipoikansa.
Koska tädillä ei ollut omia lapsia oli kummipoika hänelle hyvin läheinen ja tämä hoiti tätinsä asioita. Täti oli ilmoittanut kummipoikansa lähiomaisekseen sairaalatiedoissaankin.
Omaisuuden jako oli edessä, mutta alkuperäistä testamenttia ei löytynyt. Perunkirjoitukseen löytyi vain kummipojan hallussa ollut kopio.
Kummipoika oli pyytänyt aviomieheltä lupaa saada tutkia tätinsä jäämistöä, mutta aviomies ei siihen suostunut. Käräjäoikeudessa kummipoika kertoi, että aviomies oli ilmoittanut vieneensä ”kottikärrykaupalla” aineistoa kaatopaikalle. Kummipojan kertomukset aviomies kiisti oikeudessa.
Kummipojan piti saada asunto-osake ja omakotitalon omistajaksi olisi tullut eläinsuojeluyhdistys.
Täti oli hakenut alkuperäisen testamentin pois pankin tallelokerosta ja se oli hävinnyt tai hävitetty.
Omaisuutta odottaneet nostivat kanteen, jolla tavoittelivat tuoreelle aviomiehelle menossa olevaa mammonaa, koska epäilivät, että aviomies oli hävittänyt testamentin.
Pariskunnalla ei ollut avioehtoa. Kummitädin mies vastusti kannetta ja se kaatui käräjäoikeudessa eikä hovioikeus ratkaisua muuttanut. Hän ei ollut tietoinen vaimonsa mahdollisesta testamentista.
Täti kuoli yllättäen ja oli oikeustoimikelpoinen kuolemaansa saakka.
Käräjäoikeus totesi päätöksessään, että täti oli peruuttanut tekemänsä testamentin hakemalla sen tallelokerosta ja hävittämällä sen. Kanteen nostaneet eivät pystyneet osoittamaan, että testamentti olisi kadonnut hänen tahtomattaan.
Keskiviikkona käräjäoikeudessa käsitelty syyte oli asianomistajien nostama, sillä syyttäjä oli tehnyt oman ratkaisunsa eikä nostanut syytettä törkeästä petoksesta aviomiestä vastaan.
Käräjäoikeudessa piti olla todistaja, joka olisi kertonut aviomiehen polttaneen testamentin. Todistaja oli kuitenkin kuollut. Hän oli kuitenkin kertonut asian toiselle todistajalle, mutta hänkin oli kuollut ennen kuin petossyyte ehti käräjäsaliin.
Lähde: Ilta-Sanomat
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006578275.html
Viitattu 27.11.2020
Kuva: Janne Aaltonen, Heikki Saukkomaa / Lehtikuva